Hei taas!
Olin taas niin kouluun laittautunut, meikit laittanut hyvin, hyvin huolellisesti, hiukset suoristanut, niin tiukat farkut että huhhuh ja tietenkin jouduin juoksemaan pitkin koulua!
Jouduin ihan vain siksi juoksemaan kun pojat yritti varastaa mun huivia, ja pojat juoksee lujaa! En yhtään ymmärrä mitä hupia pojilla oli jahdata ja yrittää ottaa huiviani. Ihaninta siinä oli se, että paras kaverini Jonne veti minut poikien seasta piiloon nurkalle ja kuiskasi minulle hiljaa: ”Hys, Kuuletko?”. En ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti, mutta jokin minussa pakotti nousemaan varpailleni, ja Jonne suuteli minua. Jonne on siis noin 160cm pitkä ja itse olen jotain alle 150cm (minulla on astma joka vaikuttaa pituukasvuuni) . Halasimme pitkään, joka oli aivan uskomattoman ihanaa, sitten tietenkin pilasin hiljaisuuden pilasin ja sanoin: ”Olet aivan uskomaton.” Sitten Jonne palasi poikien luo ja viittasi minuun. ” Hän on tuolla!” Sittenpä juoksumatkani jatkui.
Mutta ei hätää, ei tämä vielä ohi ole. Sanoinhan jo, että Jonne on paras ystäväni, joten soitin hänelle ja tapasin hänet nurmikentällä. Me juteltiin hieman kaikkea, kuin kaverit. Sitten meidän katseemme lukittuivat toisiimme ja lakkasimme puhumasta tulevasta matikankokeesta, ihan vain sanon että maailman paskin puheenaihe on MATIKANKOE. Mutta niin, katsoimme toisiamme ja jostain syystä Jonne kaappasi minut syliinsä/päällensä nurmikolle joka oli märkä sateesta. Kerkesin sanoa vain ”Jonne..” ja Jonne oli jo pinnut huulensa huulilleni. Oli pakko laittaa silmät kiinni, se oli ihanaa. Kätemme kietoutui oudosti toisiemme ympärille suutelun aikana, tuntui siltä kuin seurustelisimme. Pitkän pusun loputtua Jonne myönsi että on pitänyt minusta siitä lähtien kun tapasimme, sanoin samaa. Nousimme seiomaan ja kävelimme kotia päin käsi kädessä, monet ihmiset katsoivat tiellä hymyillen kun juttelimme käsi kädessä, hymyt huulilla kuin nuori, rakastunut pari.
Kun olimme saapuneet minun koti-ovelleni, kurotuin suutelemaan Jonnea, se ei ollutkaa mikään tavallinen, vaan sellainen, jota lupasin olla tekemättä tänävuonna, jota niin äklöpuklasin(<-lol:–D), kielarin, hyrrrrrrr! Se oli minun osaltani aika fail-kielari, mutta se oli ihanaaaaaaa<3
Kotona makasin vain sängylläni hiljaa katsellen viestejä mitä Jonne oli laittanut, ja Atte, toinen paras kaverini. Nielaisin rohkeuteni VAHINGOSSA ja katsoin Aten nimeä ja ”Kirjoita uusi viesti” painiketta. Olisiko parasta kertoa Atelle, joka oli kertonut että hän oli minuun ihastunut? Kirjoitin viestiä. Viesti meni näin: ”Atte mooi(: nyt on käyny sillee.. että joku tyyppi on nyt pussannu mua, monestikin, ja oon vastannu pussailuun.. Olisko yhtään mahollista että annat anteeks mulle että menin pettään sut? :< oon tosi, tosi TOSIIIII surullinen, ja makaan nyt hajamielisenä sängyllä.. tykkään susta ja siitä joku-tyypistä.. oot tosi söpö, ihana, hauska, nii on se joku-tyyppi, ja jos kerron kuka joku-tyyppi on, tuut vihaa mua :((((((( SORI VOIN KERTOO MYÖHEMMIN;( RAKASTAN SUA ATTESENI<3”. Lähettäisinkö ton? Murskaisinko mun ja Aten ihanat halit, poskipusut,pienet rakkaudenosotukset?
En, en, en, en! Jääköön salaisuudeks..
Mutta joo.
Rakastan siis niin mun elämääni, no en. Tsoukkki!
mut nyt ANGALABULAA rakkauselämäänne♥